Kyllä, minäkin olen lihava

Sunday, March 12, 2017

Tuossa toissapäivänä törmäsin Facebookissa ensimmäisen kerran Vaakakapinan videoon, jossa tuodaan esille hyvin se miten välillä on tarve kertoa lihavalle ihmisille, että hän on lihava. Tämä sai minutkin pohtimaan, että mikä tarve eri ihmisillä on sanoa ääneen itsestäänselviä asioita. Toisaalta itsellänikin on välillä pätemisen tarve, mutta se liittyy lähinnä kahvin oikeaoppiseen keittämiseeen.

Haluan jakaa teille oman tarinani sekä matkani kohti parempaa oman kehon rakentamista. Seuraa tarinaa sosiaalisessa mediassa #operaatiobodylove


Olen ollut ala- sekä ylä-asteella se henkilö, jota on haukuttu vain koska ylimääräisiä kiloja on ollut hieman enemmän. Oma turvapaikkani on ollut kotini, joten suurimman osan koulu illoistani olen viettänyt kotona. Sosiaalista elämää harrastin vain niiden ystävieni kanssa, joiden seurassa pystyin olemaan oma itseni (heitä ei ollut paljon). Muuttaessani omilleni 19-vuotiaana, täysin uuteen kaupunkiin, pakotin itseni olemaan enemmän sosiaalinen. Koulun ensimmäisenä päivänä hoin itselleni "Anni sinun pitää puhua jollekkin, jotta et jää yksin." Tätä lausetta hoen itselleni vielä tänäkin päivänä, kun olen uudessa paikassa yksin enkä pysty turvautumaan tuttuihin. 

Pohdin itse mistä tämä kaikki johtuu. Miksi viihdyn yksin? Miksei minulla ole niin paljon ystäviä? Miksi en ole niin luonteva esiintyjä? Kaikki pohjautuu siihen miten kunnioitan itseäni ja omaa kehoani. En uskalla aloittaa keskustelua, koska pelkään että joku sanoo jotain ulkonäostäni. Pelkään puhua lavalla, koska olen helppo maalitaulu kiusaajille. En uskalla kertoa ihastukselleni, että pidän hänestä, koska saatan tulla torjutuksi ulkonäköni takia. Kaikki nämä vaivasivat silloin 16-vuotiasta Annia ja niin ne vaivaavat myös 26-vuotiasta Annia. Toki hieman pienemmässä määrin.


Olen vuosien varrella oppinut elämään ilkeiden kommenttien kanssa. Varsinkin täällä sosiaalisessa mediassa sitä on saanut opetella, ettei ne ilkeimmät kommentit pääse ihon alle. En kuitenkaan pysty vieläkään täysin olemaan oma itseni vaan olen hieman varovainen oman esiintymisen sekä mielipiteiden kanssa. Eräs ihailemani nainen sanoi minulle kerran: kuule Anni, parhaiten oppii kun menee oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Jossain vaiheessa sitä rupeaa viihtymään siellä epämukavuusalueella ja silloin pitää vain löytää uusi alue, jossa on epämukavaa. Tätä neuvoa tulen kantamaan mukanani koko elämäni. Vain minä pystyn muokkaamaan itseäni, vain minä pystyn muuttamaan heikkouteni vahvuuksiksi.

Mielessäni on ollut pitkään sellainen kuva, jos laihdutan 20 kg, kaikki nämä huolet ja murheet haihtuvat. Olen aina lähtenyt hakemaan vastausta ongelmaani laihduttamisen kautta. Nyt katsellessani Vaakakapinan videoita tajusin, että sitä voi laihduttaa itsensä vaikka kuinka laihaksi, mutta oikeasti sitä pitää oppia pitämään itsestään ja arvostamaan omaa elämää. En siis julista enään yhden yhtä laihdutuskampanjaa vaan keskityn siihen, että opin arvostamaan itseäni. 

You Might Also Like

7 kommenttia

  1. Osuit täysin naulan kantaan ("oikeasti sitä pitää oppia pitämään itsestään ja arvostamaan omaa elämää"): juuri noin se on! Olen itse yrittänyt muuttaa itseäni liki koko elämäni, siis yli 50 vuotta (olla niin kuin muut, olla hoikempi, fiksumpi, suositumpi...), mutta aivan turhaan. Elämä on mennyt joltain osin ihan ohi em. turhien murheiden takia. Kannattaa elää elämäänsä niin, että itse nauttii siitä, eikä mennä muiden mielen mukaan tai muita peesaten. Kliseisesti sanoen, jokainen on oman elämänsä paras asiantuntija:) Kaikkea hyvää sinulle:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommentistasi ja tottahan tuo on. Haluaako sitä, että koko elämänsä pohtii kuinka voisin olla parempi vaikka juuri tälläisenä sitä saattaa olla elämänsä parhaassa kunnossa :)

      Delete
  2. Rohkee postaus! Tässä vuosien saatossa kun tätä elopainoa on ollut enemmän ja vähemmän, on sen määrän oppinut hyväksymään. Kyllä se ajatus siellä takaraivossa joskus vielä kulkee (varsinkin kun sovarissa ei meinaa joku mekko istua), mutta siitä pääsee yli. Ny on vaan saatava painoo pois selän kunnon takia, mutta tykkäisin itestäni silti vaikka paino pysyis tässäkin :) Tsemppiä hirveänä sinne, nää ei oo helppoja asioita eikä niistä ole nopeeta keinoa päästä ylitse!

    hanna
    www.hannamariav.com

    ReplyDelete
  3. Anni hei, sä olet upea! Sanni 16v, liian laiha ja samalla liian läski on joutunut kestämään koko yläasteen sitä, miten joku rinnakkaisluokkien pojista on kysynyt tai sanonut päin naamaa, miten ohuet kädet/jalat minulla on. Kotona taas sain ja saan edelleen kuulla vähän 'suuresta' vatsasta, jonka koko johtuu vain siitä ettö pidän syömisestä ja se sattuu turvottamaan. Nyt olen alkanut olla sujut kroppani kanssa, enkä murehdi enää maksamakkaroistani tai tikkujaloistani. Tällaiset postaukset auttavat aina, saavat miettimään miten me kaikki olemme täydellisiä sellaisina kuin olemme kunhan vain oppii arvostamaan itseään❤

    ReplyDelete